Tämä 100. päivän projektini ottaa nyt aikalisän. Perjantainen lääkärissä käynti toi uutisia, jotka vievät ajatukseni nyt lähiajoiksi aivan muualle, nyt ei ole oikea aika keskittyä painon pudotukseen. Kävin perjantaina lääkärissä siksi että oikea polveni on silloin tällöin vihlonut urheillessa ja viime aikoina lisäksi särkenyt jopa levossa. Oireita on ollut silloin tällöin pidempäänkin, mutta nyt kesän aikana ne ovat selkeästi pahentuneet. Lääkäri totesi muutamien kysymysten ja polven tutkimisen jälkeen että oikeassa polvessani (itse asiassa molemmissa mutta vain oikea oireilee) on polvilumpion kondromalasia eli rustopehmentymätauti (lisätietoa Mehiläisen sivuilla). Se on hyvin yleinen tauti, jonka syynä on osittain synnynnäinen taipumus, osittain toistuvat pienet polvitapaturmat, altistavia ovat kyykistyminen, portaissa tai epätasaisessa maastossa käveleminen, ponnistukset hyppyjen yhdeydessä sekä polvillaan oleminen ja istuminen pitkään polvet koukussa. Polvilumpion rusto rikkoituu yleensä melko pieneltä alueelta ja aiheuttaa rutinaa ja kipua. Kondromalasia on hyvänlaatuinen tauti, joka yleensä rauhoittuu itsekseen ajan mittaan. Lääkäri määräsi kuitenkin seuraavat 2 viikkoa osittaista lepoa, jolloin polvilumpioniveltä rasittavat liikkeet kuten kyykyt ja ylipäätään kyykyssä olo on täysin kielettyä, lisäksi portaiden kävelyä tulisi välttää, muuten liikuntaa tulisi kuitenkin harrastaa normaalisti. Lisäksi lääkäri totesi että polven kanssa pärjää paremmin, kun reisilihakset ovat hyvässä kunnossa. Eli nyt sitten reisilihaksia treenaamaan, tosin ainakin nyt aluksi ilman kyykkyjä...

Lisäksi lääkärissä käydessä tuli puheeksi myös tämä alakuloisuuteni ja tilanteeni töissä sekä työpaikan ongelmat (joista myös täällä blogissani olen viime viikkoina paljon kirjoittanut). Lääkäri teki nopean testin jonka perusteella totesi että näyttäisi olevan kyse keskivaikeasta masennuksesta. No, en nyt usko että tässä välttämättä ihan niin vakavasta asiasta on kyse mutta nyt on kuitenkin pakko alkaa tehdä näille työasioille jotain koska ne ovat suurin ongelma tähän tilanteeseen. Lähiaikoina siis energia meneee tämän asian pohtimiseen ja hoitamiseen... Huomiseksi sovin jo tapaamisen yrityksemme henkilöstöjohtajan kanssa keskustellaksemme työpaikan ongelmista ja vaihtoehdoista nykyisten työtehtävieni muuttamiseen. Lisäksi yrityksemme tarjoaa työterveyspalveluissaan työpsykologin palveluja, jonne pyysin perjantaina lääkäriltä lähetteen. Saas nähdä mitä psykologi sanoo.. :) Näiden lisäksi olen menossa muutaman viikon päästä myös elämäntaitovalmennukseen, jossa on mahdollisuus punnita vaihtoehtoja oman elämän hallinnasta hieman eri näkökulmista... Eiköhän näillä yksi masennus selätetä! ;)  

Lisäksi olen tutustunut viikonlopun aikana masennuksen fysiologiaan, joka onkin melko mielenkiintoinen alue (lisää aiheesta täältä). Masentuneella ihmisellä, myös siis minulla, on aivoissa keskimääräistä vähemmän serotoniinia, joka on aivojen välittäjäaine sekä mielialahormoni, jonka vajaus ilmenee alakulona, apatiana, masennuksena ja kroonisena väsymyksenä. Unessa serotoniinieritys vähenee, mistä seuraa se, että masentunut ihminen on usein uneton (elimistö estää unen ja siten lisää serotoniinin määrää mikä lievittää masennusta). Serotoniinillä on myös toisenlainen rooli ihmisen elimistössä: se hillitsee ruokahalua. Tämä selittää sen, että masentuneet ihmiset yleensä lihovat. Eli serotoniinia tarvitaan painonhallinnassa! (Tämän takia nyt on turha hakata päätä seinään painonhallinnan kanssa seuraavina viikkoina!)

Vaikka lääkkeitäkin toki olisi tarjolla, löytyy serotoniinitason nostamiseen onneksi monia muitakin keinoja: Lääketeollisuuden kehittämien mielialalääkkeiden avulla voidaan säätää välittäjäaineiden, kuten serotoniinin ja dopamiinin (eli "toimintahormonin", joka parantaa aivojen keskittymiskykyä ja auttaa ihmistä toimimaan järjestelmällisesti ja organisoidusti) synteesiä ja toimintaa aivoissa. Masennuksen hoitoon käytetään yleensä lääkeaineita, jotka estävät serotoniinin siirtymisen takaisin synapsipäätteeseen. Näiden lääkkeiden ongelmana on kuitenkin se, että kun lääke lisää yhden välittäjäaineen (esim. dopamiinin) tuotantoa, se vähentää toisen (esim. serotoniinin) määrää. Kalaöljyn EPA sitävastoin lisää molempia yhtäaikaa. On myös havaittu, että EPA-rasvahappo lisää serotoniinireseptoreiden määrää ja vaikuttaa siten serotoniinin hyväksikäyttöön aivoissa.

Aivojen välittäjäaineita (kuten serotoniinia) syntyy aivosoluissa ravinnon aminohapoista (siis proteiineista). Maitohappobakteerit tuottavat elimistössä tryptofaania (aminohappoa), joka muuttuu aivoissa mm. serotoniiniksi. Maitohappobakteerien ja vitamiinien päivittäinen käyttö siis lievittää stressiä ja lisää tyytyväisyyttä elämään ja yleistä hyvän olon tunnetta. Välittäjäaineita syntyy aivoissa myös eikosanoideista, joita puolestaan syntyy välttämättömistä rasvahapoista, mm. kalaöljyn EPAsta ja helokkiöljyn GLA:sta. Elimistö valmistaa serotoniinia myös kromista. Huolehtimalla siis päivittäisestä proteiinien, maitohappobakteerien, vitamiinien, kalaöljyn ja kromin saannista huolehdit samalla ettei serotoniini pääse vähenemään. Tämän lisäksi serotoniinin määrä aivoissa kasvaa mm. ihastuessa johonkuhun sekä kauneuden kokemisessa esim. maisemassa, vaatteissa tai ihmisessä, mikä saa mielialan nousemaan. Tärkeää on siis ettei ohita asioita, vaan pysähtyy ja nauttii!  

Nämä lääkärin uutiset ja työasioiden paremmaksi hoitaminen pistävät siis nyt 100. päivän projektini aikalisälle, seuraavien viikkojen aikana tavoitteena on hoitaa itseni parempaan kuntoon. Painon hallinnan suhteen tavoitteena on pitää paino suurin piirtein samassa kuin mihin olin tähän mennessä päässyt. Kunhan saan serotoniinitasoni taas normaalimpaan suuntaan ja elämäni parempaan järjestykseen niin sitten taas jatketaan 100. päivän projektia ja painon pudotusta! Kirjoittelen silti kuulumisia tänne blogiini aina silloin tällöin, tarkoitus ei ole häipyä mihinkään. Eli pysykääpä kuulolla! ;)