Tästä päivästä tuli hieman erilainen kuin oli suunniteltu. Aamuinen puhelinsoitto muutti hieman päivän suunnitelmia ja vei meidät muutamaksi tunniksi sairaalaan, katsomaan mieheni läheistä sukulaista, joka oli eilen saanut tietää vakavasta sairaudestaan. Vaikka tilanne on  ihan hyvä, ennuste paranemiselle on hyvä ja hoito jo aloitettu, pysäyttää se silti arkirutiinit aikalailla ja pistää miettimään asioita...

Tänään jäi siis suunniteltu urheilu väliin ja illalla on tarkoitus lähteä juhlimaan veljeni viikon päästä olevia häitä, vähän niinkuin polttaritunnelmissa, tosin isommalla porukalla ja ilman mitään polttareiden perinteisiä ohjelmanumeroita. Illasta on varmasti tulossa mukava, täytyy vaan yrittää pitää syöminen ja juominen tänään kohtuudessa.

Tänään on kyllä huomannut että välillä tulee mieleen että nyt tarvitaan suklaata tms. herkkua parantamaan mieltä. Tunnesyömisen merkkejä huomaan siis itsessäni edelleen ja erityisesti näin erikoisena päivänä jolloin joutuu miettimään elämän suuria kysymyksiä, ne selkeästi vielä tulevat esiin. Onneksi ne sentään tiedostaa eikä tänään (ainakaan vielä) ole tarvinnut herkkuihin turvautua vaan asioista on puhuttu ja tunteet yritetty selvittää muilla kuin syömisen keinoin. Toivottavasti pysyy linja iltaan asti...