Viikonloppu takana ja eihän se mennyt sinnepäinkään niinkuin piti! Mökillä oli tosi mukavaa hyvien ystävien kanssa ja säätkin suosivat, vaikka alunperin jo varauduttiin sateisiin. Mutta jostain syystä viikonloppuna tuli syötyä ihan liikaa ja vieläpä aika paljon epäterveellisiä ruokia. Pääruoat olivat terveellisiä (aamupalalla ruisleipää terveellisin päällisin, lounaaksi tonnikalasalaattia ja grilliin kanaa tai possua, herkkusieniä, tomaatteja, valkosipulia ja maissia sekä lisäksi keitettyjä perunoita) ja herkuttelunkin olisi voinut hoitaa tuoreilla mansikoilla ja light limulla, mutta jostain syystä viikonlopun aikana tuli syötyä näiden lisäksi makkaraa, sipsejä, suolatikkuja, suklaata, keksejä, karkkia, jäätelöä ja eilen illalla vielä monta itse tekemääni sämpylää, joissa päällä tietenkin voita.

Olen koko aamun pohtinut syitä sille, miksi joskus tulee tunne että nyt on pakko syödä niin paljon ja niin epäterveellistä kuin mahdollista. Tiettyihin tunnetiloihin tämä epäilemättä liittyy, mutta tosi vaikea on itse nähdä niitä syitä ja todellisia tunteita, jotka tällaiset ahmimiskohtaukset aiheuttavat. Aika usein ne minun kohdallani liittyvät ihmisten kanssa olemiseen: juhlissa, illanistujaisissa ja muissa tilanteissa, joissa on läsnä ihmisiä, joita en päivittäin näe. Jotenkin nämä tilanteet aiheuttavat sellaisia tunteita itsessäni, joita en ilmeisesti osaa hallita ja käsitellä muulla tavalla kuin syömällä. Toinen vaihtoehto, jolloin holtitonta tunnesyömistä esiintyy on selkeästi stressaavat tilanteet mutta nämä ovat selkeästi helpompia hallita, koska tunteiden lähde on jo tunnistettu ja tiedostettu, jolloin sen ainakin periaatteessa osaa käsitellä muutenkin kuin syömällä. Ylipäätään olen tehnyt sen havainnon, että huomaan syöväni paljon enemmän ja useimmiten myös epäterveellisempää ruokaa silloin kun joku asia painaa mieltä tai ahdistaa, mutta en vielä ole tiedostanut mikä tämä asia on. Sen jälkeen kun asian saa käsiteltyä niin pitkälle että tunnistaa ahdistuksen lähteen, on se mahdollista käsitellä ja samalla hetkellä kun ahdistuksen syyn tunnistaa, huomaa ettei enää olekaan nälkä. Selkeästi siis tunnesyömistä, jossa ruoalla yritän peittää niitä tunteita, joita en osaa käsitellä. Tähän kun löytäisi jonkun ratkaisun ettei aina tarvitsisi kantapään kautta oppia asioita, mutta valitettavasti tämä ei tunnu olevan niitä kaikkein helpoimpia asioita ratkaista...   

Nyt siis koetellaan motivaatiota oikein kunnolla tämän 100 päivän urakan jatkumiselle. Olen tänään päivittänyt motivaatiotauluani ja miettinyt oikein juurta jaksaen syitä laihduttamiselle. Toisin sanoen olen siis yrittänyt rakentaa motivaatiotani uudelleen. Tämän aamun vaa'an lukema näytti juuri siltä miltä odotinkin, painoa oli tullut 2kg lisää viikonlopun aikana! No, onneksi ihminen ei voi lihoa kahta kiloa kahdessa päivässä eli kyse on turvotuksesta ja nesteiden kertymisestä elimistöön viikonlopun syömisten seurauksena eli muutamassa päivässä nämä turvotukset lähtevät liikkeelle ja päästään toivottavasti taas pian sinne viime viikolla päästyihin lukemiin. Jotain positiivista jos tästä tilanteesta hakee, niin nyt on ainakin kerätty energiaa ja hiilarivarastot täyteen eli tällä viikolla ei pitäisi olla mitään ongelmia urheilla vaikka söisikin vähä-hiilaripitoista ruokaa. Tänään tulin pyörällä töihin ja tarkoitus on mennä illalla salille. Evääksi töihin otin paljon kasviksia ja hedelmiä, illalla ruokana on todennäköisesti salaattia paistetun kanan tai kalan kanssa. Eli kyllä tämä tästä taas lähtee oikeaan suuntaan... :)